Mitä vanhemmaksi elää, sitä nopeammin aikaa kuluu. Yleensä sitä pidetään ikävänä: esimerkiksi kesät olivat lapsena ikuisia, mutta vilahtavat nykyään ohi noin kahdessa tunnissa. Olen vihdoin löytänyt asian, jossa ajan vauhdittumisesta on hyötyä: opiskelu.

Se alkoi heti ensimmäisenä aamuna Oxfordissa. Seisoin leikkikoulun edessä nelivuotiaan poikani kanssa odottamassa, että ovet avataan. Joku vanhemmista kysyi, minkä ikäinen poikani on. ”Jo neljä? Ettekö panneet häntä kouluun?” No, ensinnäkään hän ei puhu sanaakaan englantia…

Täällä sitä ollaan, kuin Liisa Ihmemaassa. Itse asiassa vertaus ei ole kovin kaukaa haettu, vaikka tällä liisalla onkin ikää aika paljon enemmän kuin tutun sadun tyttösellä. Kirjailija Lewis Carroll asui Oxfordissa, sillä hän oli matematiikan professori Christ Churchissa. Niinpä kirjailija sijoitti myös sadun sankarittaren kodin samaan paikkaan. 

Aikani Oxfordissa on saanut minut vakuuttuneeksi, että britit eivät tuhlaa energiaa sen miettimiseen, mitä muut heistä ajattelevat. Imperiumi on ehkä kutistunut, mutta sen aikainen asennemaailma voi vielä hyvin. En nyt mene lähemmin loputtomaan kriisiini paikallisen pankin kanssa, mutta jäin kyllä kieltämättä suu auki, kun virkailija ilmoitti täysin vakavissaan, että Britannian pankkijärjestelmä on maailman kehittynein, toimivin …

 ”In the name of Allah…” olivat illan esiintyjän ensimmäiset sanat, ensin arabiaksi ja sitten englanniksi. Muhammed Morsy (etunimestä näkee useita muotoja, sukunimestä myös kirjoitusasut Mursi ja Morsi) on hiljattain perustetun egyptiläisen Vapaus- ja oikeudenmukaisuuspuolueen (Freedom and Justice Party) puheenjohtaja. Puolue on kiinteä osa Muslimiveljeskuntaa, jonka tarkoitusperiä on kevään mittaan pohdittu monessa mediassa. Journalistit ovat aprikoineet, …