Lyhyt, harmaatukkainen mies nousi pöydän takaa, selvästi innoissaan. Hän käveli lähemmäs ja aloitti: ”Onhan Suomi hieno maa. Suomalainen identiteetti on säilynyt hyvin vahvana, kun on pitänyt puolustautua isoa naapuria vastaan. Mutta vieraan pelko ja eristäytyminen ovat Suomen ongelmia. Eikö perussuomalaisten vaaliohjelman ydin viime vaaleissa ollutkin vastustaa EU:n taloustukea Etelä-Euroopan maille?”

“iPhone ja Kiinan tehdastyöläisten olot”, “Sananvapaus ja internet – mitä seuraavaksi?”, “Analyysi Turkin politiikasta ja maskuliinisuudesta”. Siinä muutama luento, joille olen osallistunut parin viime viikon aikana. Yksi Oxfordin stipendiaattiohjelman parhaista puolista on mahdollisuus käydä kuuntelemassa yliopiston eri laitosten ja collegejen luentoja melkein mistä tahansa aiheesta. Vuoteni täällä on puolivälissä, ja merkkipaalu kannustaa listaamaan puheenvuorojen antia. 

Tervetuloa lampaan vuoteen. Tänään on uuden vuoden juhlinnan viides päivä, ja odotan kiinnostuneena, millaista jytinää ensi yöstä tulee. Kadulla pamahtelee nytkin. Kello on yksitoista aamupäivällä.

Asuin iso osan nuoruudestani Nummelassa. Katselin isoveljen huoneessa Music Televisionia ja haaveilin suuresta maailmasta. Mielikuvani miljoonakaupungista taisi perustua aika pitkälti amerikkalaiseen suurkaupunkiin. Sellaiseen, jossa on pilvenpiirtäjiä, takseja, ihmisvilinää, kadonneiden lapsien kuvia maitotölkeissä, bisnesmiehiä, taiteilijoita, ihmisiä etsimässä onnea. Halusin olla osa tuota hieman pelottavaa, mutta niin kiehtovan eläväistä maailmaa. Kun elämä pyörii Nummelan nuorisokeskuksen, Esson ja …

Mitkä kolme asiaa erottavat ihmisen eläimestä?  Luennoitsija heitti kysymyksen ja pieni supina täytti salin. Tarinoiden kertominen, keittotaito ja diplomatia. Väite hyväksyttiin ja luento maailman uhkakuvista jatkui. Oxfordissa tämä ihmisyyden ylä-tripla on ahkerassa käytössä.