Miten monta Pulitzer-voittajaa mahtuu yhteen ahtaaseen kirjastosaliin? Menin laskuissa sekaisin, kun laitoksemme pikkuruiseen kirjastoon oli ahtautunut muutama sata tutkivaa journalistia. Palkittuihin kollegoihin törmäillessä kävi selväksi, että sitoutuneita, sinnikkäitä ja maailmaa parantavia toimittajia Yhdysvalloissa yhä riittää, vaikka työpaikkoja sulaa alalta kuin jääpeitettä pohjoisilta merialueilta.

Oli voimakas kokemus lukea Riikka Pulkkisen Totta Shanghaissa, joka roihahti kevääksi ja kirsikkapuiksi huhtikuun alussa. Kirjan kieli on napakka, havainnot kuin vanhan ja viisaan naisen. Kiinassa luettuna siitä tuli minulle tarina läntisestä elämästä ja ajattelusta. Siitä, jonka valinnat, perheet, tragediat, rakkaudet ja kadut ovat omiani. Sekin leikki, joka isoisällä ja lapsenlapsella on kirjassa: valitaan ratikassa …

Sunnuntaina 15. Huhtikuuta seurasin netistä talebanin hyökkäyksiä Kabulin lähetystöalueelle. Samalla katsoin, mitä poliisi kertoi Bulevardin perhesurmasta. Sitten luin HS:stä Anna-Liina Kauhasen erinomaisen jutun miehestä, joka oli selvinnyt hengissä Norjan verilöylystä. Loppupäivä olikin pilalla.

En ole varma, olenko ollut kateellinen vai aivan tyytyväinen, etten ole päässyt niin aktiivisesti mukaan Guggenheim-keskusteluihin Helsingissä. Nyt huomaan, että kaupunginosani Berliinissä on saanut oman Guggenheim-kohun. Pääsiäisviikolla ilmoitettiin, että Prenzlauerbergiin tulee BMW Guggenheim Lab. Kyseessä on kesällä järjestettävä kuuden viikon tapahtuma, jossa paikalliset pääsevät yhdessä ja avoimesti pohtimaan kaupungin kehittämistä. Berliinin pormestari Klaus Wowereitin mukaan …

Reutersin journalismi-instituutin ohjelmaan täällä Oxfordissa kuuluu 30-40 liuskan mittainen puoliakateeminen selvitys jostain mediaan liittyvästä asiasta. Oma aiheeni on journalistien ja median brändit. Olen kuluttanut puoli vuotta sen miettimiseen, onko aiheessani mitään järkeä. Pikkuhiljaa olen päätymässä siihen, että ehkä siinä sittenkin on.